Falera vol.2

Kivaa torstaita kaikille! Viime viikonloppu meni vuoristomaisemissa Faleralla ja reissusta löytyykin hieman kuvamateriaalia. Juhlittiin koko perheen kera kouluista valmistumisia sekä töiden loppumista. Huomenna käynkin tyhjentämässä lokeron ja kouluttamassa uuden työntekijän hommiin. Niin outoa ajatella, että nyt ei vähään aikaan tarvitse työskennellä ollenkaan. Suomenkin loma lähestyy: enää kaksi viikkoa jäljellä!

Reissun alku ei tosin alkanut kovin lupaavasti. Auto päätti jälleen kerran hajota (samassa paikassa) ja Akira oksentaa samaisella hetkellä autoon. Siinä takapenkkiä siivotessa kyllä päällimmäisenä tunteena oli kaikkea muuta kuin ilo. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin. Uusi auto on kuitenkin seuraava pakollinen hankinta. 

Päivät menivät pitkiä lenkkejä tehden ja pienen vaelluksenkin talsimme sunnuntaina. Olisin mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta maanantaina oli kyyti takaisin kotiin.

Reissu oli ensimmäinen pidempi matka Akiralle ja noissa lenkkeilymaisemissa kyllä jaksaa kävellä loputtomiin. Auringonnousun katselu oli kyllä reissun kohokohta. Ei noita vuoria vaan voi lopettaa ihailemasta. Hommasin myös itselleni uuden puhelimen (Oneplus 5) ja että rakastan sen kameraa. Silloin kun ei jaksa raahata kameraa mukana niin tämä on pelastus!

Ihanaa syksyä kaikille!

Home abroad

I've seen this "challenge" going around in many blogs and felt like doing it myself too! Nina's blog had really interesting answers and that's where I got the questions. Shall we begin?

1.What is the best thing in your country?

Definitely nature. I still can't get over how breathtaking mountains are or how happy walking along the river makes me. I could just spend all my time outside. I live only 20 min from Zurich and here I have endless fields and hills to give me distance from the city. Switzerland's size is also perfect. Everything is so close (or at least for me few hour drive to get out of country feels super short). One last thing: everything's so well organized and clean. I'm talking about public transportation, places and such things that make life more comfy. I could just continue telling good things about Switzerland for ten more chapters but I have to leave this one here .

How about the worst?

I was about to say the language (swiss german) but it already feels easier for me and quite understandable. Instead I'm going to say bureaucracy. Although this is not a big minus, everything requires tons of paperwork and I've fought so many paper wars :D I already had problems to get a new visa to stay here and it takes a long time to fix these things. Luckily I'm not alone in this.

3. If you could travel anywhere in the world, for free, for two weeks, where would you go?

I would definitely go travel some Asian countries I have always wanted to visit (Sri Lanka-Malaysia-Indonesia). The last years I have only traveled Europe so would be amazing to go more far away. I truly miss swimming in the see and sweating in tropical environment.

4. Where would you travel again?

All the countries I have been! But for now if I can only choose one, I would say Thailand. I traveled there four times with my family and have amazing memories of those times. 

5. Which Finnish food do you miss the most abroad?

Oh there are quite some. One that I miss the most must be ruispalat (the dark bread made of rye). I have found okay-ish options for that but they're still missing the certain taste.

6. Do you think you could move back to Finland one day?

Hard to say. For now I would say no. Switzerland is my home and I love living here. There is just nothing that would give me a reason to go back. Of course you never know.

7. What is the most exciting/ interesting holiday in your country?

First of August (Swiss national day). It's just a very traditional day. Everything is decorated with Swiss & cantons own flags. Not to mention fireworks and festivals of course.

8. What was the hardest in moving abroad?

Paperwork. Change of language. Moving abroad was not hard at all, hard is what comes few months after. (Adaptation part sucks.)

9. Could you imagine living somewhere else than in your country or Finland?

Why not? Other European countries would be not too bad. More far away I would only live part-time. But I still would prefer to stay in Switzerland.

10. What was the most memorable moment of 2017?

Bringing our dog Akira home for the first time. I'll never forget that day.

10+1. And the bonus question- are you going to travel somewhere this year?

To Finland actually. I have flights booked for October. I'm going to visit my hometown after almost one and half years. 

New era

Syksy on aina muutoksen aikaa ja jollain tapaa uuden aikakauden alku, ainakin omalle kohdalle. Viime syksynä aloitin työt, nyt lopetan. Tämä oli tosin jo tiedossa hyvänkin tovin ennen lopullista päätöstä. Jotenkin haikea olo, sillä työkavereista on tullut melko läheisiä (niin läheisiä kuin työkaverit voi nyt olla). Tiedän tosin, että tämä oli oikea ratkaisu. Palasin halusta opiskella edes jotain, joten aluksi aloitan viemällä saksan kieltä pidemmälle. Kielen pänttäämisestä ei koskaan ole haittaa. Työskentelen vielä tämän kuun loppupuolelle ja sen jälkeen en tiedäkään mitä tulevaisuus lupaa. Onneksi ei tarvitsekaan.

Viime kuukausi meni kokonaan uuden perheenjäsenen kanssa puuhastellessa ja opetellessa elämään koiran kanssa. Pentukuume lähtee pennulla, näin sanotaan, ja kyllä voin todeta todeksi. Alku oli melko hankalaa helteidenkin puolesta, mutta nyt ilman viiletessä mikään ei ole parempaa kuin raikas aamulenkki ulkona (Tehokas herätystapa). Vesisateilla valkonen pitkäkarvainen koira on niitä ei-niin-kivoja koiranomistajan arkisia ongelmia, mutta kyllä tuo tyttö on allekirjoittaneen sydämen vienyt ihan kokonaan.

Tämä kesä oli älyttömän kuuma täällä Sveitsissä ja tästäkin syystä odotin syksyä vielä innokkaammin. Sateet ja viileät ilmat eivät ole koskaan varmaan tuntuneet näin hyvältä. Kuulostaa oudolta, mutta itselle riittivät viikkotolkulla jatkuneet 30-asteen lämpötilat :D Varsinkin, kun työpaikalla (ravintolassa) ei ilmastointi toiminut ollenkaan. Nyt on taas innostustakin herättää blogi uniltaan, kun arki on muotoutunut itselle sopivaksi kesän jäljiltä.

 Mitä itselle sitten kuuluu pinnan alla? Välillä ahdistaa tiedämättömyys ja päämäärättömyys, mutta aina kaikki järjestyy. Ei 20-vuotiaana tarvitse tietää vielä suuntaansa. En oo koskaan kuitenkaan ollut onnellisempi kuin nyt. Oma koti ja perhe on kaikista tärkein. Onneksi tunnen kuuluvani tänne. Joskus on yksinäinen olo, joskus ei. Välillä itkettää, välillä naurattaa. Saa olla ja tuntea. Jaankin tulevaisuudessa enemmän henkilökohtaisia tunteita ja kokemuksia ulkomailla asumisesta ja yleensäkin elämästä ja vähentää "kaunistelua".

Varasin viime viikolla lennot ensi kuulle Suomeen. Kotiseudulla en olekaan käynyt Sveitsiin muuton jälkeen, joten aikakin on. Ikävä on kova, mutta outoa matkata tällä kertaa aivan yksinään, sillä Marco jää koiran kanssa kotiin. Saa nähdä itkenkö ikävää jo lentokentällä :D

Ihanaa maanantaita kaikille!

New familymember

Ihanaa heinäkuuta kaikille! Loman jälkeinen arki on kulunut liiankin nopeasti, enkä tänne blogin puolelle moneen viikkoon olekaan saanut kirjoitettua. Aika on mennyt niin töissä kuin koiranpennun tuloon valmistautuessa. Tämä postaus onkin meidän uudesta perheenjäsenestä Akirasta, joka kotiutuu ensi viikolla.

Olen ollut koiraihminen pikkutytöstä asti ja vietin aina paljon aikaa isoisän metsästyskoirien kanssa. Tottakai haaveilin loputtomasti omasta koirasta, mutta meille lapsuudenkotiin sitä ei koskaan voitu ottaa. Tiesin jo silloin, että kun tulevaisuudessa muutan omaan asuntoon, niin silloin koirankin on määrä tulla. Päädyin kuitenkin Sveitsiin asumaan, eikä koiran hankkiminen ollut enää yksin minun päätös. Onneksi Marco tiesi myös haluavansa koiran, mutta vasta opiskelujen valmistuttua. Nyt opiskelut ovat lähes suoritettu ja monien kuukausien (vuosien!!) odotus tulee päätökseen viikon päästä.

Rotu oli oikeastaan jo alusta asti selvä valinta, sillä tiesin jo kauan aikaa sitten haluavani isohkon ja pidempikarvaisen koiran. Paimenkoirat ovat myös aina olleet lähellä sydäntäni. Akira on 24.5 syntynyt valkoinenpaimenkoira (white swiss shepherd), joka on sveitsiläinen rotu. Rotu tuli itselle tutuksi jo vuosia sitten, sillä parhaalta ystävältäni löytyy kyseisen rodun edustaja. Marcokin innostui rodusta kuunneltuaan loputonta ylistystä. Minulle yksi tärkeimmistä asioista rodussa on, että sen kanssa voi harrastaa monipuolisesti. Kasvattajan etsiminen oli työlästä, vaikka kyseessä onkin "oman maan rotu". Aloitin etsinnät maaliskuussa ja lopulta kesäkuussa löytyi sopiva kasvattaja ja pentu, suoraansanottuna vahingossa. Ja vain tunnin ajomatkan päässä! Olemme vierailleet jo viisi kertaa ja ensi viikolla viimeista, kun saamme hänet kotiin. (Sveitsissä koiranpennut luovutaan 10 viikkoisina.)

Zürichin alueella uuden koiran kanssa on mentävä aina koirakouluun, jos kyseessä on vähääkään isompi rotu. Ensimmäisen kuukauden aikana on käytävä neljä tuntia ja seuraavan vuoden aikana kymmenen lisää. Mielestäni tämä on hyvä systeemi, sillä tällä pyritään varmistamaan, että koira sosialisoituisi paremmin ja oppisi yhdessä pelisääntöjä omistajansa kanssa. Tottakai koiran koulutus on enemmän kuin muutama tunti silloin tällöin, pidemminkin jatkuvaa työtä. Miten tiedän onko minulla tähän aikaa? Tätä asiaa puitiin kyllä perusteellisesti, sillä en halunnut ottaa koiraa ilman, etten ole täysin varma asiasta. Tiedän kuitenkin, että tämä on juuri oikea päätös. Tavallaan kaipasin koiran tuomaa vastuuta omaan elämään.

Kuten näkyy, kaikenlaista on jo tullut hommattua. Petikin löytyy jo oikeasta paikasta ja johdot on suojattu pennun hampailta. Ensi viikolla alkaa myös samalla kahden viikon loma. Saa nähdä, miten arki lähtee käyntiin uuden tulokkaan kanssa. Päivitän luultavasti tännekin pennun kehityksestä ja muista koirajutuista! 

Holiday in Hyéres

Ihanaa heinäkuun alkua kaikille! Itse kotiuduin juuri viikonmittaiselta kesälomalta Ranskasta ja tämä postaus onkin täynnä lomakuvia- ja tunnelmia. Loma tuli kyllä tarpeeseen työntäyteisen kevään jälkeen ja nyt löytyy taas energiaa palata normaaliin arkeen. Olisi kyllä tehnyt mieli jäädä vielä pidemmäksikin aikaa, mutta onneksi seuraava loma on jo elokuun alussa (pentuloma!)

24.6 aamuyöllä lähdimme ajamaan kohti Ranskan Hyéres- kaupunkia Italian kautta. Suoraan ajettuna matka olisi ollut noin seitsemän tuntia, mutta monet pysähdykset venyttivät sen noin yhdeksään tuntiin. Itselle tämä matka tosin tuntui verrattain lyhyeltä. Reitti oli kuitenkin helppo ja lähes "suora" kohteeseen. Tiemaksuja oli moottoriteiden varrella kuitenkin yllättävän paljon, varsinkin Italian alueella. 

Lomatalomme olimme varanneet noin puoli vuotta sitten airbnb:n kautta. Kuvat kohteesta eivät valehdelleet, vaan todellisuus oli vielä parempi kuin osasin odottaa. Yhdeksälle hengelle (ja kolmelle koiralle) ei ole aina niin yksinkertaista löytää kaikille mieluista paikkaa. Oma uima-allas on ehdoton! Talo sijaitsi sopivasti myös lähellä palveluja, eikä rannallekkaan ollut pitkä matka.

Päivät käytin lähinnä altaalla lukemiseen ja uimiseen. Itse en paljon aktiviteeteistä välitäkkään, vaan nautin auringossa oleskelusta. Aurinkorasvaa kuluikin paljon (ja jäätelöä). Päivät menivät tosin liian nopeasti, varsinkin kun ei tehnyt mitään erikoista. Itselle loma on juuri sitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Tykkään kyllä nähdä myös lähiseutuja, mutta itselle mieluisinta on laiskottelu. Loppukesästä on taas tarkoitus tehdä kotimaan matkailua oikein urakalla ja vaeltaa perinteisiä sveitsiläisiä reittejä.

Loman loppupuolella kävimme kuitenkin viereisessä kaupungissa ostoksilla. Itse löysin muutaman paidan ja makeisia, mutta muuta en osannut ostaa. Kaikki tuntui niin halvalta verrattuna Sveitsiin. Suurimman osan ruastakin teimme itse, joten paikalliset ravintolat jäivät käymättä, mikä jälkeenpäin hieman harmittaa. Simpukoitakin valmistimme yhtenä päivänä, itse en tosin uskaltautunut maistamaan :D

Kaikinpuolin loma oli erittäin onnistunut ja sveitsiläisen perheen kanssa on aina mukava viettää aikaa. Viikon mittainen loma on kuitenkin melko lyhyt ja siksi ensivuonna onkin suunnitelmissa varata aikaa kahdeksi viikoksi. Silloin onkin neljä koiraa matkassa mukana. Meidän pentu kotiutuu 3.8 eli kuukauden päästä! Tuleva kuukausi meneekin siis koirajuttujen parissa ja uuden perheenjäsenen tuloon valmistautuessa. 

Vuosi elämästä/Year of my life

Tasan vuosi sitten pakkasin laukkuni ja lensin Sveitsiin kesän viettoon. En ajatellut pidemmänpäälle tulevaisuutta, vaan lähinnä rentouttavaa kesälomaa. Kesä tuli ja meni ja lopulta huomasin haluni jäädä tänne. Siitä se lähti. Nyt on vuosi vierähtänyt siitä kun saavuin. Mitä siitä sitten on jäänyt käteen? (Kuvat viime viikoilta/kuukaudelta)

//

Exactly one year ago I packed my bags and flew to Switzerland to spend the summer here. I didn't really think of staying or going back, I just wanted to have a relaxing summer. Summer came and went as fast as ever and eventually I felt that I want to stay. Now year has passed since I arrived. Did I change, grow or learn anything from it? (Pictures are from last few weeks/month)

Ensimmäinen kesä meni tosiaan nopeasti. Kaikki oli niin uutta ja olo oli kuin turistilla, vaikka sitä juuri kaipasinkin. Uutta. Marcon sveitsiläinen perhe tuli tutuksi Korsikan loman aikana ja muutenkin yhdessä aikaa viettäessä. Kesä oli täydellistä aikaa. Sai vain rauhassa oleskella ja lomailla. Pikkuhiljaa uudetkin asiat alkoivat muotoutumaan omaksi arjeksi.

//

First summer passed really fast. Everything was so new and I felt like a tourist, even though that was exactly what I needed. Something new. I got to know Marco's family during our holiday in Corsica and overall we were spending quite some time together. That summer was just perfect. I just got to be. Little by little I adapted all the new things to my everyday life.

Kesä lopulta päättyi ja syksy alkoi. Marcon opiskelut jatkuivat ja olin paljon yksin kotona. Aluksi se oli hauskaa, mutta kyllästyin lopulta pelkkään yksinoloon ja kotona oleskelemiseen. Muistan kun sain ensimmäisen oleskelulupani, se oli voimassa puoli vuotta ja syynä "työn löytäminen". Olisi siis aika löytää työpaikka, jotta pystyisin sopeutumaan paremmin ja saamaan jotain mielekästä tekemistä. Ongelmana oli kyllä saksan kieli. Vaikka opiskelin sitä reilut kuusi vuotta, oli puhuminen todella vaikeaa. Kirjoittaminen ja lukeminen taas sujuivat paljon helpommin. Yritin itse opiskella uudestaan, mutta jälkeenpäin tajuan, miten helpommalla olisi päässyt järjestelyllä kurssilla. Lähetin kymmeniä hakemuksia ja pääsin lopulta erääseen kahvilaan "kokeilupäivään". Työpaikkaa en kuitenkaan sieltä saanut ja aika kova pala se oli.

//

Summer ended and Fall started. Marco went back studying and I spent lot of time home alone. First it was really fun, but the more time passed the more I felt bored always being at home. I still remember when I got my first staying permit. It was valid for six months to find a job. It was a time for me to find a job to integrate myself better and get something to do. The problem was the German language. I studied German for six years before but I still couldn't speak properly. Reading and writing were way easier. I tried to self study but now that I look back it would have been way better to take German courses. I sent tens of applications and finally got a training day in a cafe. I didn't get the job and it was quite a disappointment.

Näihin aikoihin olin todella alamaissa, koska tuntui etten ikinä löytäisi töitä tai sopeutuisi. Tuntui toivottomalta ja en jaksanut enää kunnolla sen kahvilajutun jälkeen yrittääkään. Muutaman päivän päästä sain kuitenkin kutsun haastatteluun (hauskaa oli se, että sähköpostissa ei lukenut edes yritystä, vain pelkkä etunimi). Aluksi luulin sen olevan joku virhe, mutta minun onnekseni haastattelu osoittautui juuri siksi, mitä olin tarvinnutkin. Ravintolaketju avaa uuden ravintolan ja tarvitsee työntekijöitä. Manageri ja useat muutkin puhuivat vain englantia, joten en tuntenut paineita saksan kielestä. Kouluttauduin työhön ja silloin oma arki alkoi muotoutumaan. Huomasin myös, että saksaa oppii helpoiten, kun on pakko. Asiakkaiden kanssa on pakko puhua saksaa joten yritin kaikkeni puhua mahdollisimman paljon. En välittänyt virheistä, vaan annoin palaa. Nyt saksa sujuu paremmin kuin koskaan, vaikkakin vielä on paljon opittavaa.

//

This time was really hard for me and I felt down most of the days, because I thought I would never find a job or get used living here. I didn't really even bother to try after the cafe episode. After few days a got a mail asking me to come for job interview (funny thing was, that the mail didn't have any information which company, just first name). First I thought it's some kind of a mistake but it turned out to be the best thing that could happen. Long story short I got the job, got trained for it and started working. At the start I noticed that the best way to learn the language is when you have no choice but speak it. I just tried to talk as much as possible and ignored the mistakes. Now my German skills are better than ever, even though I still have lot to learn.

Syksy meni ja talvi saapui. Töitä piisasi vähän liikaakin ja stressiltä ei vältytty. Kuitenkin oma sopeutuminen samalla edistyi huimasti, varsinkin kun oli paljon tekemistä kodin ulkopuolella. Viimevuoden loppu meni ohi hujauksessa ja siitä ajasta ei jäänyt oikein paljon käteen. Vuosi vaihtui ja kevät alkoi. Helmikuussa menimme lomalle Suomeen, mikä pelotti hieman etukäteen. Tuntisinko halua palata takaisin, kun astuisin Suomen kamaralle. Näin ei tosiaan käynyt. Nautin lomasta (ja suomen puhumisesta), mutta silti kaipasin loman loppupuolella takaisin Sveitsiin. Omaan kotiin. Perhettä ja ystäviä kaipaan tosin aina ja välillä välimatka heihin ahdistaa. Kuitenkin matka on lyhyt Suomeen, joten aina voi kyläillä puolin ja toisin. Oma perhe ja ystävät ovat kyllä hyväksyneet tänne muuttoni ja tukeneet päätöstäni. Siitä olen kyllä kiitollinen. 

//

Winter arrived fast after Fall. I worked a bit too much and had lot of stress at that time. On the other hand I adapted better and better due to that. I didn't just stay home and do nothing, I had lot of contact outside the house (thanks to my work). Rest of the year went by in a flash and not much happened. 2017 started and I was still here. In February we went on a holiday in Finland, which made me a bit nervous. Would I feel that I want to go back? Luckily not. I enjoyed the holiday and especially speaking Finnish again but at the end of the holiday I felt strongly going back to Switzerland. To my own home. Of course I miss my family and friends all the time and sometimes the distance drives me crazy. Luckily Finland is not far away so visiting is not difficult. I'm happy that my family and friends accepted my life here and support my decision to stay. That makes me feel very grateful.

Tässä sitä nyt ollaan. Vuosi elämästäni uudessa maassa ja ympäristössä. Tässä ajassa kasvoin henkisesti todella paljon, olen rohkeampi ja itsevarmempi kuin koskaan ja tiedän pärjääväni vastoinkäymisistä huolimatta. Samalla olen asunut vuoden ihmisen kanssa, joka tukee minua kaikessa ja auttaa aina. (Kiitos Marco). Ilman häntä en täällä olisikaan. En voisi olla iloisempi päätöksestäni jäädä tänne asumaan, varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Sveitsi on ihana maa kaikin puolin ja tunnen kuuluvani tänne vahvasti. Tottakai toivoisin ruisleivän olevan täällä yhtä hyvää kuin Suomessa tai Oltermanni-juustoa löytyvän lähikaupasta, mutta täällä tunnen olevani oikeasti kotona. Päivääkään en vaihtaisi. Mitä tulevaisuudessa sitten? Tätä pohdinkin useasti, mutta nyt annan ajan vain kulua ja kyllä se oma juttu löytyy sieltä jostain. Töissä olen jo kouluttautunut kaikkeen mahdolliseen ja siitä saa tulevaisuudessa hyvää sisältöä ansioluetteloon. Opiskelu on kyllä seuraava päämäärä, mahdollisesti ensivuonna. Tämän vuoden tärkein (tuleva) asia on kuitenkin koiranpentu, joka saapuu meille elokuun alussa. Ensiviikolla on myös vihdoin aika lähteä lomalle Ranskaan! Ihanaa kesänalkua kaikille :-)

//

So here I am. After one year in a new country and environment. I can tell for sure that I grew a lot mentally, I have more courage than ever and overall I'm more confident about everything. I know that I'll survive anything that life throws at my face. And this whole time I've lived with the most amazing human being who always supports and helps me. (Thanks Marco). Without him I wouldn't even be here. I couldn't be happier about my decision to stay here, now that I think about it. I love Switzerland and everything about it and I feel that I belong here. Of course I wish there would be this amazing finnish bread in the food store but you can't have everything right? And what about my future here? I think about it a lot but for now I just let the time pass and see what the future has to offer me. At work I have been trained for everything so that's a good addition to my CV.  Studying is the next step for sure, perhaps next year. The most important thing for this year is our puppy, who comes to her new home at the start of August. Next week is also time to pack our bags and go for a holiday in France. Have a great Summer everyone :-)