Lost in life

Hyvää keskiviikkoa kaikille! Pienen hiljaisuuden (ja ei-niin-ihanan viimeviikon jälkeen) löysin taas intoa kirjoittaa hieman kuulumisia. Tämä viikko onkin paistateltu auringossa ja lähes 20 asteen lämmössä. Luonto on taas ihanan värikästä! Kuvaamaankin kerkesin nopeasti viikon alussa.

Vaikka kevät onkin ihanaa aikaa, niin itseäni alkoi ahdistamaan (jälleen) oma tulevaisuus. Lähinnä se, mitä haluan opiskella. Tällä hetkellä kun Suomessa on käynnissä yhteishaku, niin pakostikin kavereiden kautta alkaa miettimään opiskelun aloittamista omalle kohdalle. Tiedän sen, että haluan jäädä Sveitsiin, joten olen ainakin oikeassa paikassa. Ongelma on siinä, ettei yliopistoista löydy yhtäkään sellaista alaa, joka kiinnoistaisi. Naapurini kysyi eilen, haluaisinko tehdä valokuvaamisesta ammatin ja se saikin minut tajuamaan, että vastaus tuohon kysymykseen on melko vahvasti kyllä. Pikkuhiljaa, kenties.

Viimeviikon lauantaina sain töissä niin kovan päänsäryn, että oksetti. En pystynyt tekemään mitään enkä ajattelemaan. Luulin, että pystyisin jatkamaan tauon jälkeen, mutta toisin kävi. Tajusin kotiinlähdön olevan hyvä ajatus, vasta kun itkin kivusta. Onneksi työkaverini ovat mahtavia ja auttavat kaikessa. Tunsin huonoa omatuntoa siitä, että lähdin kotiin. Olen luonteeltani niin suorittaja ja luovuttaminen on usein minulle heikkouden merkki. Jotenkin aina annan liikaa, vaikkei edes tarvitsisi. Tuo tapaus sai minut tajuamaan, että on ok olla välillä heikko. Ei tässä mitään superihmisiä olla.

Positiivisiin asioihin kuitenkin! Olen pitkästä aikaa taas aloittanut salilla käymisen. (Aikoinaan niin rakas harrastus). Liikunta tuo kyllä paljon enemmän lisää energiaa ja hyvää mieltä. Nyt varsinkin, kun ei tarvitse olla töissä niin paljoa. Ylimääräinen vapaa-aika menee mukavasti lenkillä tai muuten urheillessa.

Koira-asiakin on saanut vauhtia. Näillänäkymin meille kotiutuu uusi perheenjäsen heinäkuussa, jos kaikki asiat menevät kuin pitääkin. Rotu on siis valkoinenpaimenkoira (white swiss shepherd). Tämä rotu oli itselle ykköspaikalla ja löysinkin kasvattajan, jonka luona vierailen huhtikuun lopulla. En malttaisi odottaa!

Luotan siihen, että kevään edetessä asiat selkenevät. Tässä ei kuitenkaan ole mihinkään kiire. Yritän valokuvata ja harrastaa liikuntaa mahdollisimman paljon, jotta mielialakin pysyisi korkealla. Ihanaa maaliskuun loppua kaikille!

Streetfood market

Hyvää maanantaita kaikille! Viimeviikonloppuna oli (ainakin itselle) vuoden ensimmäinen "streetfood market", jossa kerkesin pari tuntia viettämään eilen sunnuntaina. Itse marketti järjestettiin Zürichin päärautatieaseman "sisäaukiolla", missä yleensäkin järjestetään kaikkia kivoja tapahtumia (esim. joulumarkkinat). En malta odottaa kesää ja vielä laajempia ulkoilma street food festivaaleja.

Paikalla oli noin 50 ruokakojua eri maista ja kulttuureista. Niin australialaisesta keittiöstä tiibetiläiseen ja venezuelaisesta japanilaiseen. Löytyy niin makeaa kuin suolaista, kasvisruokaa ja lihaa. Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta töihin oli mentävä illaksi.

Viime kesänä maistoismme tiibetiläisen keittiön "lihamomoja", joihin rakastuimme ja aina mahdollisuuden tullen syömme uudestaan. Ruokafestivaaleja varten sotasuunnitelmamme on aina kokeilla mahdollisimman monia uusia ruokia ja jakaa jokainen annos keskenämme. Näin voimme syödä paljon uutta.

Jaksoimme maistaa ainakin neljää eri suolaista ruokaa ja kahta makeaa. Churrojen jälkeen housut kiristivät jo siihen malliin, että oli pakko lopettaa. Ruoasta kuvienkin ottaminen alkoi käydä työlääksi :D

Uusi viikko alkoi nyt vapaapäivällä ja onneksi rennommin, kuin viimeviikko. Kaikkea jännittävää on nyt keväälle luvassa, mm. 20-vuotis synttärit huhtikuussa ja reissu vuoristoon. Toivottavasti saisin Suomestakin pian vieraita!

Jeffree Star cosmetics- Androgyny palette

Hyvää lauantaita kaikille! Tämä viikko on ollut pelkkää työntekoa, jonka takia ei ole ollut aikaakaan tänne pahemmin kirjoitella. Kuusipäiväinen työviikko on aina yhtä rankka, mutta onneksi vapaapäivät häämöttävät aivan nurkan takana. Tälle kertaa postaus on taas meikkiaiheista, nimittäin Jeffree Star cosmeticsin Androgyny paletista. Sain tämän postissa muutama päivä sitten, mutta tänään kerkesin ensimmäistä kertaa testaamaan kunnolla!

Tilasin kyseisen paletin BeautyBay- verkkokaupasta, josta yleensäkin tilaan kaikki merkit, mitä ei muualta saa. Hintaa paletilla oli noin 55 euroa. Toimituskuluja ei onneksi tarvinnut maksaa. Tällä kertaa jouduin kuitenkin maksamaan tulleja noin 20 euroa, joten yhteishinta nousi melko korkeaksi. Ensinnäkin, en odottanut olevan sen niin iso kuin se oikeasti on. Yllätyin myös positiivisesti peilin laadusta ja koosta. Paletti tuntuu muutenkin laadukkaalta ja käyttöä kestävältä. Mielestäni yksityiskohtainen ulkonäkö on aina plussaa, joten valittamista ei pakkauksesta löydy ollenkaan.

Paletti sisältää yhteensä 10 sävyä (kahdeksan mattaa ja kaksi shimmer-sävyä). Itse mattojen luomivärien ystävänä ainakin hypin onnesta juuri tästäsin syystä. Eniten paletissa kuitenkin kiehtoi sen värimaailma. Vain jo tämän paletin näkeminen saa inspiroitumaan kokeilemaan jotain uutta (ja värikästä). Upeaa on myös se, että vaikka paletin värit ovat melko erilaisia keskenään, ne sopivat kuitenkin helposti yhteen. Sävyistä enemmistö on kylmiä, mutta muutama lämminki mahtuu joukkoon. Itsellä pisti heti silmään sävyt "Fetish" ja "Military". Muutenkaan en ole aiemmin nähnyt samankaltaista palettia. Mielestäni värien valinnassa on tehty loistavaa työtä eikä luotu vain samanlaista neutraalia palettia, joka löytyy jokaiselta merkiltä.

Kädessä näytteet sävyistä ovat paletin mukaisessa järjestyksessä (ilman salamaa ja salaman kanssa). Pigmenttiä väreistä löytyi paljon ilman "karisevuutta" , mikä on jo hyvä merkki heti alkuun.

Lopputuloksena päädyin kuitenkin melko tylsään meikkiin (verrattuna siihen mitä paletilla voisikaan tehdä). Tänään ei kuitenkaan ollut niin värikas fiilis. Sini/viher-kupari sävyinen look. Tulos on kuitenkin omasta mielestäni varsin kiva ja sinisille silmille sopiva. Yhdeksi ehdottomaksi lempisävykseni nousi "Safe word", joka on täydellinen luomivakoon häivytettynä. Muutenkin kaikki mattasävyt mitä käytin (Military, Dominatrix, Poison, Swallow) levittyivät ja häivyttyivät erittäin helposti. Niiden kanssa oli helppo työskennellä ja värit menivät yhteen toistensa kanssa. Shimmer sävyt taas (Frosting & Deja Vu) tarvitsevat omasta mielestäni kostean litteän siveltimen parhaalle lopputulokselle. Kuivalla siveltimellä väriä ei saa niin paljon luomelle, kuin mattasävyissä. Nekin toimivat kuitenkin kulmaluulla ja liikkuvan luomen keskellä tässä meikissä.

Kokonaisuudessaan paletti on erittäin hyvä, vaikkakin hintava. Ilmankin pärjää, mutta varsinkin sävyjen puolesta suosittelen hankkimaan, jos meikkilaatikosta ei löydy samankaltaisia sävyjä. Tämä paletti näes kattaa hyvän valikoiman kiinnostavia sävyjä. Tälläkin saa tehtyä myös neutraalin lookin vaivattomasti. Tulen varmasti tekemään lisää silmämeikkejä tällä paletilla, kunhan aikaa taas on. Hyvää viikonloppua!

Rakkauden perässä

Ihanaa kevään alkua kaikille! Täällä on paistateltu viimepäivät kivassa auringossa ja lämpötilatkin 10 asteen yläpuolella. Lämmöstä saa jotenkin niin paljon energiaa. Sain viimein otettua lisää kuviakin kodin läheltä tänne blogiin lisättäväksi. 

Päädyin pohtimaan "rakkauden perässä" muuttamista (ulkomaille). Sen riskeistä, mutta myös mahdollisuuksista. Kun kaukosuhde vaihtuu saman katon alla asumiseksi. Siinä on kuitenkin iso muutos. Kirjoittelen vähän omasta kokemuksesta ja miten meille meni tottuminen uuteen.

Rakkaushan yllättää nopeasti. Tottahan tämä on, kun rakastuu sillehän ei voi paljon mitään. Tämän sain huomata itsekin. Ensimmäiset noin puoli vuotta elettiin kaukosuhteessa (eli erittäin lyhyt aika).  Ajattelin, etteihän se kamalaa voi olla. Kaukosuhteessahan asuvia on paljon ympäri maailmaa.  Huomasin kuitenkin nopeasti, ettei  kaukosuhde  minulle/meille, sillä tykkään jakaan kaikki arjen ilot ja surut kasvotusten. Ja haluan rakentaa yhteisen kodin. Rankkaakin se myös on, olla erossa toisesta. Vaikka ajat erossa menivätkin nopeasti, en silti palaisi takaisin tuohon aikaan. Kyllähän sitä voi skypettää, mutta sekään ei poista sitä ikävää. Toisaalta hyvänä puolena kaukosuhteessa arvostaa aina aikaa toisen kanssa, kun sitä saa. Toisen kanssa asuessa siitä kun tulee hieman itsestäänselvyys.

Kaukosuhteesta siirtyminen jatkuvaan yhdessäoloon on iso muutos. Enää kun ei ollakaan yhteydessä pelkästään puhelimen kautta. Oman tilan jakamisen opettelu oli itselle aluksi uutta, sillä en ollut koskaan aiemmin asunut kenenkään muun kanssa. Ei voi enää ajatella pelkästään itseään. Toisaalta taas nautin enemmän yhdessä- kuin yksinolosta. Omaa rauhaakin saa kun sitä tarvitsee, joten kaikki sujuu hyvin. On ihana tulla kotiin, kun joku odottaa (ja on tehnyt ruokaa).

Alkuhuuman jälkeen tilanne normalisoituu. Kaikki ei olekaan enää vaaleanpunaista. Itse pidän juuri tästä vaiheesta. Toisen tavat on oppinut tuntemaan ja suhde syvenee. Tottakai joskus kanssaeläjä ärsyttää suunnattomasti, mutta sekin on aivan tavallista. Arjen pienet teot on niitä merkitseviä ja yhteisin tulevaisuuden suunnitteleminen on molemmille tärkeää. "What should we eat today?" on jokapäiväinen lause omasssa taloudessa. Itse ainakin huomaan, että arjen kiireessä helposti epähuomioi toista. Tosin se on ymmärrettävää, mutta ei niin mukavaa. 

Uusien tapojen opettelu vie aikansa, mutta se on kuitenkin palkitsevaa. Omalta mukavuusalueeltakin pitää poistua aina väliajoin. Rakkauden eteen kannattaa tehdä töitä (ja kompromisseja).

Things to do

Tälle kertaa luvassa vähän turha postaus paremman materiaalin (ja inspiraation) puutteessa. Eli siis omat viisi tavoitetta tulevalle keväälle ja kesälle. (Jotka toivottavasti toteutuvat). Kesän jälkeen voinkin sitten palata takaisin tähän postaukseen ja katsoa miten asiat menivät.

1. Sisusta parveke/parvekkeet uudelleen

Meiltä löytyy kotoa kaksi parveketta: toinen pieni "ranskalainen parveke" ja toinen iso parveke/terassi. Molemmissa on vielä entisen asukkaan vanhat pöydät,tuolit ja muut tavarat. Täällä lämpimät säät alkavatkin jo piakkoin ja kestävät pitkälle syksyyn, joten parvekkeella viihtyy loistavasti. Ihanaa päästä taas grillaamaan! Tarkoitus olisi ainakin löytää terassipöytä+tuolit sekä muutamat aurinkotuolit. Pienempi ranskalainen parveke on melko "turha", vaikka sinnekkin mahtuisi pieni pöytä sekä tuoli. Se on kuitenkin makuuhuoneessa, joten ei niin kovassa käytössä. Ennen-jälkeen kuvia tulee varmasti, kunhan saadaan aikaiseksi ryhtyä toimeen.

2. Työskentele (oikeasti) vähemmän

Viime kuukaudet (ennen ja jälkeen Suomen reissun) ottivat kyllä koville. Vaikka pystynkin työskentelemään paljon, tykkään työskentelystä ja olen huono sanomaan ei, niin kyllä huomasin että vähempikin riittää. Mieliala ei ole korkein rankan työviikon aikana. Varsinkin myöhäiset vuorot eivät sovi minulle ollenkaan. Tykkään herätä aikaisin ja mennä nukkumaan aikaisin. Aikaakaan ei jää oikeastaan paljon muuhun, mikä tällä hetkellä kiinnostaisi. Onneksi muutaman kuukauden jälkeen helpottaa ja työsopimus on sen jälkeen oikeasti 70%. Työstä en kyllä luopuisi, sillä siitä saa hyvässä suhteessa tekemistä.

3. Käy valokuvauskurssi& kielikurssi

Molemmat kurssit ovat olleet silmänalla jo tovin, mutta aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt. Kielikurssi olisi ollut hyvä jo viimevuonna, mutta aikaiseksi sitä en saanut. Valokuvauskurssi kiinnostaa taas pohjana valokuvaamisharrastukselle. Siitäkään ei varmasti mitään haittaa ole. Zürichissä on paljon eri kurssijärjestejiä (varsinkin kielille), joten valinnanvaraa löytyy. Olen huomannut, että saksan lukeminen ja kirjoittaminen sujuu hyvin, mutta puhuminen on se hankalin. Puhekurssi olisi siis mitä loistavin. Kielten opiskelussa pitäisi ollakin paljon enemmän sitä puhumista, eikä vain kirjoitus- ja lukemistehtäviä.

4. Lomaile uudessa maassa/ kaupungissa

Kesäkuussa onkin matka varattu viikoksi Ranskan rivieralle, Hyéresiin. Ranskalle kuuluvalla saarella (korsika) kävin viime kesänä, mutta itse "manner" Ranskassa en ole koskaan käynyt. Odotan kyllä innolla ja on kiva päästä erilaisiin paikkoihin, missä en ole aikaisemmin itse ollut. Kesällä haluaisin tehdä myös muutamat kaupunkilomat Euroopassa (Lontoo, berliini..). Toivon mukaan rahaa matkustaa löytyy vielä kesälläkin :D  Itsellä Euroopassakin löytyy liiankin paljon paikkoja, missä ei ole tullut käytyä. Suomen kesäänkin olisi kiva päästä edes hetkeksi..

5. Koira perheeseen

Kesän lopussa on tilaisuus, jota itse olen odottanut vuosia. Marcon kanssa koiran hankkiminen on ollut selvää, mutta ajankohta ei ole vielä ollut suotuisa. Valmistuminen kesällä ja töihin siirtyminen on hänelle se tärkein, joten koira tulee sen jälkeen. Hyväkin niin, sillä itsellä löytyy silloin mitä luultavimmin paljon aikaa. Tätä varten säästänkin rahaa. Olen myös kallistumassa sekarotuisen puoleen, sillä täällä on niin paljon kodittomia koiria, jotka etsivät uutta omistajaa. Perheenjäsenilläkin löytyy muutama sekarotuinen, jonka vuoksi mieleni onkin muuttunut. Koiran kanssa harrastaminen tulee varmasti myös osaksi arkea. 

Home bitter home

Ihanaa maanantaita! Nautiskelen näin viikon alkuun vapaapäivistä rankan viimeviikon jälkeen. Olo on kyllä aivan loppu, mutta onneksi tälle viikolle ei ole aivan samanlaista puurtamista. Tämän postauksen kuvat on viime lauantain pikaiselta museovisiitiltä, joka oli aivan älyttömän kiinnostava. Merestä nostettuja tuhansia vuosia vanhoja esineitä muinaisen Egyptin ajoilta. (Osiris kulttiin liittyen). Jos käytte Zürichissä kevään/kesän aikana niin kannattaa ehdottomasti piipahtaa!

Aloin miettimään omaa sopeutumistani uuteen maahan ja "kulttuuriin" (mikä ei tosin niin eroa Suomesta). Yhdeksän kuukauden jälkeen en kuitenkaan tiedä, sopeudunko jo tänne kokonaan sattumalta vai johtuuko se siitä, että olen saanut luotua itselleni tutun arjen (työ). Tälle hetkellä kaikki on tuttua, oma koti tuntuu oikeasti omalta kodilta enkä tunne halua palata Suomeen. Olen tietyllä tapaa voittanut haasteen, jonka viime kesänä aloitin.

Omalta osaltaan muutto Sveitsiin oli eräänlainen haaste sekä kokeilu. Pystyisinkö rakentamaan itselleni oman elämän täällä vai en. Tiesin tänne tultaessa, että alku olisi ihanaa, mutta tunne voisi muuttua radikaalistikin. Tottakai jo tutut ihmiset helpottavat sopeutumista, mutta tunne halusta jäädä tulee itsestään. Kaikkea ei voi tehdä yhdessä jonkun kanssa, vaan on osattava olla sinut yksin.

Viime syksyn alussa oli vaikein vaihe. Töitä ei löytynyt, pettymyksiä tuli enemmän kuin mahdollisuuksia enkä tuntunut kuuluvani (kielellisesti) tänne. Murehdin sitä, etten tule koskaan ymmärtämään täydellisesti muiden äidinkieltä= olen aina ulkopuolinen. Hankalan vaiheen jälkeen kuitenkin alkoi uusi parempi aika. Sain töitä, oman arjen sekä sosiaalista elämää kodin ulkopuolella. Tämä oli itselle se sopeutumiseen tärkein asia. Heti kun sain haastetta, tunsin olevani jälleen oma itseni. Joskus se "tylsä arki" onkin se paras juttu.

Nyt ymmärrän, ettei minun tarvitse ymmärtää kaikkea, (vaikka tosin ymmärrän jo hyvin paljon enemmän). Se tapahtuu pikkuhiljaa, kielitaito kasvaa käyttäessä. Enää en murehdi, sovinko joukkoon, koska tiedän sopivani. Olen saanut uuden perheen, joka hyväksyy minut. En pelkää saksan kielen käyttämistä, vaikka tiedän tekeväni virheitä. Asiakkailtakin olen saaanut jo kehuja hyvästä kielitaidosta sekä uniikista aksentistani. Niistä saa aina hyvän mielen.