Coffee and lipstick

Maanantai lähti käyntiin rennosti vapaapäivällä. Päivä vierähti tosin kodinhoidon merkeissä ja muiden asioiden hoitamisella. Sekasorto alkaa vihdoin poistumaan ja suurin osa tavaroista on saatu paikoilleen. Vielä on tekemistä, ennen kuin kaikki on valmista. Suur/joulusiivouskin pitäisi toteuttaa ennen kunnon talven saapumista. Aikaa ei tosin ole riittävästi tai energiaa. Pakko vaan tyytyä jättämään jotain myöhemmälle. Töissäkin riittää nyt kiirettä, kun uusi ravintola avataan tällä viikolla. Uusia työntekijöitä on saanut opastaa, mutta samalla on tavannut paljon mahtavia ihmisiä, joiden kanssa tulen työskentelemään.

Aamut lähtee aina käyntiin kahvilla (ja makealla). Tällä hetkellä suosikki(pika)kahvi on galapagos-saarien pavuista valmistettu espresso. Pakko hamstrata tätä varastoon, harvoin löytyy oikeasti hyvää kapselikahvia. Nykyään aamiainen koostuu aina tuoreesta leivästä, kreikkalaisesta jogurtista ja kahvista.

Naapuri oli laittanut portaikkoon joulukalenterin, joka on tarkoitettu kaikille talossa asuville ihmisille. Aivan ihana yllätys! Talossa on siis kolme asuntoa ja me asumme keskimmäisessä. Tänään koristellaankin illalla lisää yhdessä muiden asukkaiden kanssa. Omasta asunnosta löytyy jo joulukoristeita, kuusi pitäisi vielä hankkia (miniversio tosin). Lauantaina pidämme ns. "pikkujoulut" ystäville ja sukulaisille. Niitä varten tarvitsee vielä hommata ja leipoa kaikki tarjottavat. Onneksi aikaa on vielä ennen viikonloppua.

Kuten jo mainitsinkin aiemmassa postauksessa, olen hulluna huulipuniin. Sain vihdoin kokeiluun Lime Crimen Velvetines-nestemäisen huulipunan sävyssä bleached. Käytössä on ollut niin Kylie Cosmetics'in lip kitit kuin Jeffree Star'in ja Nyxin huulipunat (kaikki ovat olleet suht positiivisia kokemuksia), mutta Lime Crime nousi kertaheitolla ykköseksi. Todella miellyttävän tuntuinen huulilla, eikä kulunutkaan pois edes syödessä! Sävy oli täydellisen mattainen ja vaalea. Pakkauskin on mitä söpöin. Pakko luultavasti haalia lisää neutraaleja sävyjä, kunhan palkkapäivä koittaa.

Simple everyday makeup look

Yksinkertaisella meikillä mentiin tänään. Huulipuna tuo mielestäni tärkeimmän lisän meikkiin kuin meikkiin. Jotenkin aina palaan neutraaleihin sävyihin, vaikka rakastankin myös tummia. Vaaleat sävyt tuntuvat vaan enemmän ehkä omalta jutulta. 

Rento viikonalku siis takana ja innolla kohti viikkona. Torstaina saan vieraita Suomesta enkä jaksaisi enää odottaa! 

Lucy in the sky with diamonds

Jouluisissa tunnelmissä päästin viikonlopun viettoon (töissä tosin). Zurichissä sytytettiin jouluvalot 24.11 sekä avattiin joulumarkkinat mm.päärautatieasemalle, jossa kerkesin piipahtamaan ennen iltavuoroon menoa. Kymmeniä ja kymmeniä kojuja täynnä erilaisia ruokia, koruja ja koristeita. Vielä suurempi joulutori sijaitsee bellavuen aukiolla, jonne on tarkoitus mennä ensi- tai seuraavalla viikolla.

Main railwaystation

Swarovski christmas tree

Jouluinen fiilis tuli kyllä hetkessä. Itselle ensimmäinen kerta tälläisillä markkinoilla ja ei olisi voinut olla jouluisempaa. Rautatieasemalla olevat suklaapuoditkin ovat täynnä jouluherkkuja ja makeisia. Suklaa on täällä taivaallista, tosin melko kallista. Minulta ei kyllä onnistuisi enään mitkään herkkulakot, kiitos Sprüngli ja muut leipomot...Teki mieli jäädä maistelemaan kaikkea, aikataulu oli vaan vastaan. Onneksi työ on sen verran aktiivista ettei tarvitse pelätä totaalista rapakuntoa. Leipomot on täällä muutenkin aina lähellä ja edullisia, joten helposti syö kaikkea muuta kuin terveellistä. Nojoo, oon kyllä oppinut että nautiskelu on hyväksi aika ajoin. (eli joka toinen päivä) :D

Eilen töiden jälkeen käveltiin pääkadulla (bahnhofstrasse) ja ihailtiin Lucy in the sky with diamonds-valoja. Tulee mieleen kaunis tähtitaivas tai valosade. Kuva ei tee valoille mitään oikeutta, mutta idea välittyy. Muillakin kaduilla jouluvaloja oli vaikka minkälaisia, oma suosikkini juurikin nuo valopallot. Käytettiinkin tovi valojen ihailuun (ja baarin etsimiseen). Kaikki paikat ovat viikonloppuna lähes täynnä varsikin 10-11 aikaan illalla. Hyvällä tuurilla löydettiin pöytä ja nautittiin hetki ulkoelämästä. Kotiin suunnattiin tosin jo keskiyöllä, väsymys oli nimittäin painava työpäivän jälkeen.

Bahnhofstrasse

Shopping mall

Ootan itse joulua todella innolla. Tykkään eniten siitä tunnelmasta ja tänä jouluna onkin iso perhejuhla, jossa olen ensimmäistä kertaa mukana. Töissä tulen silti joulupyhinäkin olemaan, sillä ravintola jossa työskentelen on auki kaikkina muina päivinä paitsi 25.12. Ensi viikolla saan myös ystävät Suomesta lähes kahdeksi viikoksi vierailulle, odotan innolla! Kotona vallitsee tällä hetkellä tosin sekasorto, kun saimme viimeisetkin ikea-kamat toimitettua. Miellytävä tunne kun koti alkaa vihdoinkin muotoutumaan. Omistan vihdoin kunnon vaatekaapin!

Hyvää alkavaa joulunodotusta ja viikonloppua kaikille.

Esittely- Minä

Esittelyn toinen osa ja aiheena minä. Jo arvatenkin olen parempi puhuja kuin kirjoittaja. Itsensä ilmaiseminen tekstin avulla tuntuu enemmän haasteelta, kuin itsestäänselvyydeltä. Tuntuu, etten vielä 19-vuotiaanakaan tiedä millainen olen oikeasti. Nykyään arvostan enemmän omaa rauhaa ja hiljaisuutta kuin ennen, mutta olen silti "teen ensin ajattelen sitten"-tyyppiä. Ilmaisen tunteita melko vahvasti ja olen malttamaton. Joskus on hankalaa keskittyä ja kuunnella, kun tekisi aina mieli olla liikkeellä. Keskityn kuitenkin pääosin pinnallisiin ja materialistisiin ominaisuuksiin, mitä minusta löytyy.

 Rakastan meikkaamista ja ylipäätään laittautumista. Arkena ja töissä viihdyn toki paremmin vähässä meikissä tai kokonaan ilman. Kotona muutenkaan en jaksa vaivautumaan katsomaan edes peiliin. Mutta silloin kun on aihetta ja aikaa, tykkään puunata naaman täyteen. Silloin on parempi liikaa kuin liian vähän. Huulipunat on ehdoton keräilysuosikki ja niitä onkin kertynyt laatikoihin jo kymmeniä. Rahaa käytän juuri kosmetiikan haalimiseen, vaikka nykyään hillitymmin kuin ennen. Sveitsissä ruoka on hieman kalliimpaa kuin Suomessa ja se onkin suurin menopiikki vuokran jälkeen. Vaatteiden shoppailusta en niinkään välitä, vaan venytän sitä niin pitkälle kuin mahdollista. Ideaalisen shoppailupäivän käytänkin kosmetiikan ja sisustusesineisen etsimiseen (tämä tapahtuu ehkä kerran kahdessa kuukaudessa). Oman asunnon sisutus on paljon tärkeämmässä roolissa kuin ennen, nyt kun en asu enää lapsuudenkodissa. Ennen ajattelin, ettei sisustuksella ole mitään väliä, kunhan tarpeellinen löytyy. Noh, mieli muuttuu yllättävän nopeasti.

Rakastan tatuointeja. Tällä hetkellä ihostani löytyy neljä pienehköä mustaa kuvaa. Kolme vasemmassa kädestä ja yksi kyljessä. Ensimmäisen otin 18-vuotiaana ja viimeisimmät kuukausi sitten. Tulen ottamaan luultavasti vielä lisää, kunhan mietin lisää ideoita. Mikään tatuointini ei omaa syvällisempää merkitystä, vaan pidän lähinnä niiden ulkonäöstä. Toki lintu ja paperilentokone kuvastavat vapautta ja ns. "tuulen mukana lentämistä", mutta henkilökohtaisesti ne ovat minulle silmäämiellyttäviä.  En koe, että tatuointien pitää merkitä jotain, kunhan itse niistä pitää. 

Ruokolahti kevät 2016

Rakastan kuvaamista. En tosin omista järjestelmäkameraa, vaan puhelimella ja polaroidilla mennään. Ihmisiä on kiinnostavin kuvata ja toivottavasti tulevaisuudessa voisin hyödyntää tätä harrastusmielessä. Kuvaan muutenkin kaikkea mitä sattuu, eikä kuvissani ole usein mitään järkeä. Tykkään vain siitä miltä ne näyttävät.

Rakastan piirtämistä. Nykyisin tuntuu vain, ettei ole koskaan aikaa tai vapaa-aika menee johonkin muuhun turhaan. Innostus piirtämiseen on myös hiipunut, kun väsymys vie töiden myötä voiton. Pitäisin patistaa itsensä taas etsimään inspiraatiota, mutta tuntuu että kaikki on jo nähty. Minulla on aina näitä ns.kausia, milloin innostun jostain ja sen jälkeen löydän uutta, jolloin vanhempi innostus unohtuu. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti laiska. Se on se yleisempi vaihtoehto.

Rakastan eläimiä. Perheeseen kuuluu tällä hetkellä Nugget-hamsteri, joka on itse (tukevahko) suloisuus. Koti ei tunnu kodilta, jos siellä ei ole eläintä. Minulle tämä on jo kolmas hamsteri, mutta ensivuodeksi on  suuremmat suunnitelmat, jos aikaa ja rahaa tulee löytymään hännänheiluttajalle. Sveitsissä koirat ovat sallittuja esim.kauppakeskuksiin ja jopa ravintoloihinkin, eikä niiden tarvitse olla kaduilla hihnoissa. Perhejuhlissa kaikki koirat ovat aina tervetulleita ja mukana menossa!

Rapperswil

My hometown hills

Rakastan luontoa. Lenkkeily ja kävely on tällä hetkellä ainoa urheilu, mitä harrastan. Muuhun ei tosin ole aikaakaan. Vaikka Sveitsi on pieni maa, täällä on silti kaikkea. Uskomattomia maisemia koristavat jyrkät rinteet, vuoret, järvet ja joet. Omasta kotoaan ei tarvitse kävellä kuin parikymmentä minuttia ja on jo upeiden maisemien äärellä. Olen enemmän maaseutu kuin kaupunki-ihminen ja siksi tämä paikka on täydellinen. Tosin Zurichin kaupunki on yksi suosikkipaikoistani ja viihdyn siellä aina, kun tekee mieli päästä kaupungin vilinään (ja työskentelenkin siellä). Tuntuu, että täällä on kaikki, mitä tarvitsen viihtyäkseni. Plussaa on myös se, ettemme asu kerrostalossa eikä juna-asemalle ole kuin alle 10 minuutin matka kävellen. Junalla matkustamminen on mielestäni parasta varsinkin Sveitsissä. Kaikki on suhteellisen lähellä ja maisemia voi ihailla ikkunasta. Jos siis joskus matkustatte Sveitsissä tai keski-Euroopassa niin käyttäkää ihmeessä junaa!

Nyt taas poikettiin raiteilta tän minä-teeman kanssa ja tästä tuli tämmöinen rakastan tehdä-lista, mutta olkoot. Tässä taitaakin olla suurinpiirtein kaikki, mitä itsestäni osaan kertoa. Muita asioita tulee varmasti myöhemmin mieleen, mutta tässä nyt ne yleisimmät. Viikonloppua kohti mennään raivolla! Kohta iltavuoro kutsuu ja loppuviikon työrupeama voi alkaa.

Esittely - Yleistä

Grüezi! Aloituksena ajattelin tehdä muutaman postauksen pituisen esittelyn tämän blogin (tulevasta) sisällöstä ja minusta. Toivotaan, että innostutte seuraamaan arkipäiväistä elämää täällä Sveitsissä! Suomeksi en ole tosin kevään 2016 ylioppilaskirjoitusten jälkeen whatsapp-keskusteluja pidempiä tekstejä kirjoittanut, joten paljon virheitä on tulossa. Bare with me!

Ollessani Suomessa vielä keväällä en tiennyt oikeastaan mitä haluan opiskella tai tehdä elämälläni. Ylioppilaskirjoituksista (ja pääsykokeista) selviytyneenä tuntui, ettei ole enään  mitään tavoiteltavaa. Sain onnekseni töitä, joten en käyttänyt paljon aikaa tulevaisuudesta stressaamiseen . Kevät ja alkukesä meni tuloksia odotellessa ja töitä tehdessä. Lopulta sain tietää, etten saanut opiskelupaikkaa haluamastani korkeakoulusta. Turhautti, enkä tiennyt mitä tehdä. 

Adliswil

Lähdin Sveitsiin kesäkuussa viettämään niin suunnitellusti loppukesää poikaystäväni luokse (hän on siis sveitsiläinen). Kävi kuitenkin niin, että päätin jäädä tänne, sillä eihän minua mikään Suomessa takaisin vaatinut. Asumme nyt 3-huoneisessa asunnossa Adliswilissa, joka on noin 15 minuuttia Zurichin keskustasta. Paikka on aivan ihana rinteiden ja luonnon ympäröimänä. Loppukesä menikin lomaillessa ympäri Sveitsiä ja Korsikaa. 

Sveitsi on melko samanlainen Suomen kanssa, joten kulttuuriin ja muuhun totuttauminen ei ollut vaikeaa. Ruokapuoli sisältää tosin paljon enemmän juustoa kuin Suomessa, mutta sekään ei ollut ongelma, vaan lähinnä plussapuoli näin juuston ystävänä. Töiden löytäminen oli 2 kuukautta kestävä (epätoivoinenkin) prosessi, mutta lopulta löysin kokoaikatyön ravintolasta keskustasta. Loistava työporukka ja saksan kieli on kehittynyt hurjaa vauhtia. En ole katunut hetkeäkään tänne jäämistä! Palaan luultavasti vielä tulevissa postauksissa nykyiseen kotikaupunkiini, ruokamaailmaan ja työjuttuihin, mutta vasta myöhemmin.

Food festival in Zurich

Tulevaisuudelle ei ole suuria suunnitelmia, vaan katson mihin suuntaan tästä mennään. Ravintolassa työskentely on parasta kielitaidon kehittämisen kannalta ja ehkä ensivuonna opiskelukin olisi jo mahdollista. Ei tosin mitään hajua, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Aikaa on kyllä miettiä.
Blogi tulee siis kokonaisuudessaan sisältämään kuvapainotteista materiaalia normaalista elämästä. Rakastan kuvaamista, piirtämistä ja kosmetiikkaa, joten näitä ei myöskään tule uupumaan. Blogin perustamiselle ei oikeastaan ole mitään syytä, vaan tuntuu että on pakko kirjoittaa jonnekkin tai muuten unohdan. Aika menee niin nopeasti.

Toivottavasti saitte edes vähän kiinnostusta jäädä seuraamaan! Hyviä loppusyksyn viimeisiä metrejä kaikille.