New familymember

Ihanaa heinäkuuta kaikille! Loman jälkeinen arki on kulunut liiankin nopeasti, enkä tänne blogin puolelle moneen viikkoon olekaan saanut kirjoitettua. Aika on mennyt niin töissä kuin koiranpennun tuloon valmistautuessa. Tämä postaus onkin meidän uudesta perheenjäsenestä Akirasta, joka kotiutuu ensi viikolla.

Olen ollut koiraihminen pikkutytöstä asti ja vietin aina paljon aikaa isoisän metsästyskoirien kanssa. Tottakai haaveilin loputtomasti omasta koirasta, mutta meille lapsuudenkotiin sitä ei koskaan voitu ottaa. Tiesin jo silloin, että kun tulevaisuudessa muutan omaan asuntoon, niin silloin koirankin on määrä tulla. Päädyin kuitenkin Sveitsiin asumaan, eikä koiran hankkiminen ollut enää yksin minun päätös. Onneksi Marco tiesi myös haluavansa koiran, mutta vasta opiskelujen valmistuttua. Nyt opiskelut ovat lähes suoritettu ja monien kuukausien (vuosien!!) odotus tulee päätökseen viikon päästä.

Rotu oli oikeastaan jo alusta asti selvä valinta, sillä tiesin jo kauan aikaa sitten haluavani isohkon ja pidempikarvaisen koiran. Paimenkoirat ovat myös aina olleet lähellä sydäntäni. Akira on 24.5 syntynyt valkoinenpaimenkoira (white swiss shepherd), joka on sveitsiläinen rotu. Rotu tuli itselle tutuksi jo vuosia sitten, sillä parhaalta ystävältäni löytyy kyseisen rodun edustaja. Marcokin innostui rodusta kuunneltuaan loputonta ylistystä. Minulle yksi tärkeimmistä asioista rodussa on, että sen kanssa voi harrastaa monipuolisesti. Kasvattajan etsiminen oli työlästä, vaikka kyseessä onkin "oman maan rotu". Aloitin etsinnät maaliskuussa ja lopulta kesäkuussa löytyi sopiva kasvattaja ja pentu, suoraansanottuna vahingossa. Ja vain tunnin ajomatkan päässä! Olemme vierailleet jo viisi kertaa ja ensi viikolla viimeista, kun saamme hänet kotiin. (Sveitsissä koiranpennut luovutaan 10 viikkoisina.)

Zürichin alueella uuden koiran kanssa on mentävä aina koirakouluun, jos kyseessä on vähääkään isompi rotu. Ensimmäisen kuukauden aikana on käytävä neljä tuntia ja seuraavan vuoden aikana kymmenen lisää. Mielestäni tämä on hyvä systeemi, sillä tällä pyritään varmistamaan, että koira sosialisoituisi paremmin ja oppisi yhdessä pelisääntöjä omistajansa kanssa. Tottakai koiran koulutus on enemmän kuin muutama tunti silloin tällöin, pidemminkin jatkuvaa työtä. Miten tiedän onko minulla tähän aikaa? Tätä asiaa puitiin kyllä perusteellisesti, sillä en halunnut ottaa koiraa ilman, etten ole täysin varma asiasta. Tiedän kuitenkin, että tämä on juuri oikea päätös. Tavallaan kaipasin koiran tuomaa vastuuta omaan elämään.

Kuten näkyy, kaikenlaista on jo tullut hommattua. Petikin löytyy jo oikeasta paikasta ja johdot on suojattu pennun hampailta. Ensi viikolla alkaa myös samalla kahden viikon loma. Saa nähdä, miten arki lähtee käyntiin uuden tulokkaan kanssa. Päivitän luultavasti tännekin pennun kehityksestä ja muista koirajutuista!