Home bitter home

Ihanaa maanantaita! Nautiskelen näin viikon alkuun vapaapäivistä rankan viimeviikon jälkeen. Olo on kyllä aivan loppu, mutta onneksi tälle viikolle ei ole aivan samanlaista puurtamista. Tämän postauksen kuvat on viime lauantain pikaiselta museovisiitiltä, joka oli aivan älyttömän kiinnostava. Merestä nostettuja tuhansia vuosia vanhoja esineitä muinaisen Egyptin ajoilta. (Osiris kulttiin liittyen). Jos käytte Zürichissä kevään/kesän aikana niin kannattaa ehdottomasti piipahtaa!

Aloin miettimään omaa sopeutumistani uuteen maahan ja "kulttuuriin" (mikä ei tosin niin eroa Suomesta). Yhdeksän kuukauden jälkeen en kuitenkaan tiedä, sopeudunko jo tänne kokonaan sattumalta vai johtuuko se siitä, että olen saanut luotua itselleni tutun arjen (työ). Tälle hetkellä kaikki on tuttua, oma koti tuntuu oikeasti omalta kodilta enkä tunne halua palata Suomeen. Olen tietyllä tapaa voittanut haasteen, jonka viime kesänä aloitin.

Omalta osaltaan muutto Sveitsiin oli eräänlainen haaste sekä kokeilu. Pystyisinkö rakentamaan itselleni oman elämän täällä vai en. Tiesin tänne tultaessa, että alku olisi ihanaa, mutta tunne voisi muuttua radikaalistikin. Tottakai jo tutut ihmiset helpottavat sopeutumista, mutta tunne halusta jäädä tulee itsestään. Kaikkea ei voi tehdä yhdessä jonkun kanssa, vaan on osattava olla sinut yksin.

Viime syksyn alussa oli vaikein vaihe. Töitä ei löytynyt, pettymyksiä tuli enemmän kuin mahdollisuuksia enkä tuntunut kuuluvani (kielellisesti) tänne. Murehdin sitä, etten tule koskaan ymmärtämään täydellisesti muiden äidinkieltä= olen aina ulkopuolinen. Hankalan vaiheen jälkeen kuitenkin alkoi uusi parempi aika. Sain töitä, oman arjen sekä sosiaalista elämää kodin ulkopuolella. Tämä oli itselle se sopeutumiseen tärkein asia. Heti kun sain haastetta, tunsin olevani jälleen oma itseni. Joskus se "tylsä arki" onkin se paras juttu.

Nyt ymmärrän, ettei minun tarvitse ymmärtää kaikkea, (vaikka tosin ymmärrän jo hyvin paljon enemmän). Se tapahtuu pikkuhiljaa, kielitaito kasvaa käyttäessä. Enää en murehdi, sovinko joukkoon, koska tiedän sopivani. Olen saanut uuden perheen, joka hyväksyy minut. En pelkää saksan kielen käyttämistä, vaikka tiedän tekeväni virheitä. Asiakkailtakin olen saaanut jo kehuja hyvästä kielitaidosta sekä uniikista aksentistani. Niistä saa aina hyvän mielen.