Esittely- Minä

Esittelyn toinen osa ja aiheena minä. Jo arvatenkin olen parempi puhuja kuin kirjoittaja. Itsensä ilmaiseminen tekstin avulla tuntuu enemmän haasteelta, kuin itsestäänselvyydeltä. Tuntuu, etten vielä 19-vuotiaanakaan tiedä millainen olen oikeasti. Nykyään arvostan enemmän omaa rauhaa ja hiljaisuutta kuin ennen, mutta olen silti "teen ensin ajattelen sitten"-tyyppiä. Ilmaisen tunteita melko vahvasti ja olen malttamaton. Joskus on hankalaa keskittyä ja kuunnella, kun tekisi aina mieli olla liikkeellä. Keskityn kuitenkin pääosin pinnallisiin ja materialistisiin ominaisuuksiin, mitä minusta löytyy.

 Rakastan meikkaamista ja ylipäätään laittautumista. Arkena ja töissä viihdyn toki paremmin vähässä meikissä tai kokonaan ilman. Kotona muutenkaan en jaksa vaivautumaan katsomaan edes peiliin. Mutta silloin kun on aihetta ja aikaa, tykkään puunata naaman täyteen. Silloin on parempi liikaa kuin liian vähän. Huulipunat on ehdoton keräilysuosikki ja niitä onkin kertynyt laatikoihin jo kymmeniä. Rahaa käytän juuri kosmetiikan haalimiseen, vaikka nykyään hillitymmin kuin ennen. Sveitsissä ruoka on hieman kalliimpaa kuin Suomessa ja se onkin suurin menopiikki vuokran jälkeen. Vaatteiden shoppailusta en niinkään välitä, vaan venytän sitä niin pitkälle kuin mahdollista. Ideaalisen shoppailupäivän käytänkin kosmetiikan ja sisustusesineisen etsimiseen (tämä tapahtuu ehkä kerran kahdessa kuukaudessa). Oman asunnon sisutus on paljon tärkeämmässä roolissa kuin ennen, nyt kun en asu enää lapsuudenkodissa. Ennen ajattelin, ettei sisustuksella ole mitään väliä, kunhan tarpeellinen löytyy. Noh, mieli muuttuu yllättävän nopeasti.

Rakastan tatuointeja. Tällä hetkellä ihostani löytyy neljä pienehköä mustaa kuvaa. Kolme vasemmassa kädestä ja yksi kyljessä. Ensimmäisen otin 18-vuotiaana ja viimeisimmät kuukausi sitten. Tulen ottamaan luultavasti vielä lisää, kunhan mietin lisää ideoita. Mikään tatuointini ei omaa syvällisempää merkitystä, vaan pidän lähinnä niiden ulkonäöstä. Toki lintu ja paperilentokone kuvastavat vapautta ja ns. "tuulen mukana lentämistä", mutta henkilökohtaisesti ne ovat minulle silmäämiellyttäviä.  En koe, että tatuointien pitää merkitä jotain, kunhan itse niistä pitää. 

Ruokolahti kevät 2016

Rakastan kuvaamista. En tosin omista järjestelmäkameraa, vaan puhelimella ja polaroidilla mennään. Ihmisiä on kiinnostavin kuvata ja toivottavasti tulevaisuudessa voisin hyödyntää tätä harrastusmielessä. Kuvaan muutenkin kaikkea mitä sattuu, eikä kuvissani ole usein mitään järkeä. Tykkään vain siitä miltä ne näyttävät.

Rakastan piirtämistä. Nykyisin tuntuu vain, ettei ole koskaan aikaa tai vapaa-aika menee johonkin muuhun turhaan. Innostus piirtämiseen on myös hiipunut, kun väsymys vie töiden myötä voiton. Pitäisin patistaa itsensä taas etsimään inspiraatiota, mutta tuntuu että kaikki on jo nähty. Minulla on aina näitä ns.kausia, milloin innostun jostain ja sen jälkeen löydän uutta, jolloin vanhempi innostus unohtuu. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti laiska. Se on se yleisempi vaihtoehto.

Rakastan eläimiä. Perheeseen kuuluu tällä hetkellä Nugget-hamsteri, joka on itse (tukevahko) suloisuus. Koti ei tunnu kodilta, jos siellä ei ole eläintä. Minulle tämä on jo kolmas hamsteri, mutta ensivuodeksi on  suuremmat suunnitelmat, jos aikaa ja rahaa tulee löytymään hännänheiluttajalle. Sveitsissä koirat ovat sallittuja esim.kauppakeskuksiin ja jopa ravintoloihinkin, eikä niiden tarvitse olla kaduilla hihnoissa. Perhejuhlissa kaikki koirat ovat aina tervetulleita ja mukana menossa!

Rapperswil

My hometown hills

Rakastan luontoa. Lenkkeily ja kävely on tällä hetkellä ainoa urheilu, mitä harrastan. Muuhun ei tosin ole aikaakaan. Vaikka Sveitsi on pieni maa, täällä on silti kaikkea. Uskomattomia maisemia koristavat jyrkät rinteet, vuoret, järvet ja joet. Omasta kotoaan ei tarvitse kävellä kuin parikymmentä minuttia ja on jo upeiden maisemien äärellä. Olen enemmän maaseutu kuin kaupunki-ihminen ja siksi tämä paikka on täydellinen. Tosin Zurichin kaupunki on yksi suosikkipaikoistani ja viihdyn siellä aina, kun tekee mieli päästä kaupungin vilinään (ja työskentelenkin siellä). Tuntuu, että täällä on kaikki, mitä tarvitsen viihtyäkseni. Plussaa on myös se, ettemme asu kerrostalossa eikä juna-asemalle ole kuin alle 10 minuutin matka kävellen. Junalla matkustamminen on mielestäni parasta varsinkin Sveitsissä. Kaikki on suhteellisen lähellä ja maisemia voi ihailla ikkunasta. Jos siis joskus matkustatte Sveitsissä tai keski-Euroopassa niin käyttäkää ihmeessä junaa!

Nyt taas poikettiin raiteilta tän minä-teeman kanssa ja tästä tuli tämmöinen rakastan tehdä-lista, mutta olkoot. Tässä taitaakin olla suurinpiirtein kaikki, mitä itsestäni osaan kertoa. Muita asioita tulee varmasti myöhemmin mieleen, mutta tässä nyt ne yleisimmät. Viikonloppua kohti mennään raivolla! Kohta iltavuoro kutsuu ja loppuviikon työrupeama voi alkaa.