Hyvää viikonalkua kaikille! Itsellä arkeen palaaminen on lähtenyt hyvin mutta työläästi käyntiin. Onneksi keväinen sää ja aurinko piristää kummasti. Olisin tosin valmis jo uudestaan lomalle.. Muutoksia tulee kuitenkin nyt kevään aikana niin töiden kuin muunkin suhteen. Tälle kertaa kirjoitan vähän millaista oli palata Suomeen pitkän ajan jälkeen ja millaisia tunteita se herätti. Kuvat on viimeviikonlopun Marcon synttärijuhlista.
Suomen reissu herätti yllättävän paljon ajatuksia. Ennen matkaa ehkä jopa pelotti, että kun palaan viikoksi takaisin herää valtava "suomi-ikävä" ja kaipuu takaisin. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan enemmänkin päinvastoin. Olin ehkä hieman häkeltynyt, kun en kaivannutkaan takaisin. Loman loppusuoralla tuli jo tunne, että onpa kiva palata takaisin kotiin, Sveitsiin.
Toki ystäviä ja perhettä on aina mahtava nähdä, mutta Suomessa ei muuten ole mitään muuta, mitä kaipaan. (Paitsi tiettyjä ruokatuotteita tottakai). Vaikka olen asunut Sveitsissä vasta 8 kuukautta, tuntuu se paljon pidemmältä. Sveitsi on kuitenkin osittain samanlainen kuin Suomi ja ehkä senkin vuoksi oman kodin tunne muotoutuu helpommin. Tottakai myöhemmin voi tulla tunne siitä, että haluan takaisin Suomeen, sen näkee myöhemmin. Tällä hetkellä on kuitenkin vahva näkemys, että Sveitsiin tulen jäämään, ehkä jopa loppuelämäksi.
Kuitenkin käynti Suomessa sai ajattelemaan tulevaisuutta ja mitä haluaisin työkseni oikeasti tehdä. Hankaluus on siinä, etten tiedä mitä haluan opiskella. Tunne siitä, että haluan tehdä työkseni esim. meikkiartistin tai valokuvaajan hommia kasvaa koko ajan. Niistä ammatin saaminen on kovaa työtä ja työllistät (luultavasti) itse itsesi. Oman yrityksen perustaminen kiehtoo, mutta kauhistuttaa. Uskoa kyllä löytyy itseeni. Muutama kuukausi sitten odotin ja ajattelin, että kyllä se halu opiskella tulee vielä ajallaan. Toisaalta, mitä jos se ei koskaan tule?
Viimeiset viisi kuukautta olen työskennellyt 100% sopimuksella, mutta seuraavan kuukauden aikana sopimukseni vaihtuu 70% prosenttiin. Tämä on minulle okei ja oikeastaan tulee juuri sopivaan aikaan. Minulle jää enemmän aikaa itseni kehittämiselle ja tulevaisuuden miettimiselle. Valokuvauskurssi kiinnostaisi ja haaveissa onkin rakentaa pienimuotoinen kotistudio. Saa nähdä onnistuuko projekti. Minulla vaihtuu näes kiinnostuksen kohteet melko usein. Tosin kaikki pyörivät kuitenki samojen teemojen ympärillä: meikkaus, valokuvaus, taide jne.. Näiden yhdistelmä olisi täydellinen kokonaisuus. Vuosien saatossa olen huomannut, että minua oikeasti kiinnostavat visuaaliset ja taiteelliset projektit. Ehkä jostain näistä saankin itselleni työn.
En kuitenkaan (vielä) ota stressiä sen oman jutun löytämisestä. Aikaahan tässä on vielä reilusti. Onneksi ympärillä on ihmisiä, jotka rohkaisevat ja kannustavat omiin unelmiin. Kevään alku kuitenkin menee vielä melko samoissa merkeissä, enkä muutenkaan halua "pakottaa" itseäni tekemään jotai uutta. 20- vuotis synttäritkin lähestyy kovaa vauhtia, mutta onneksi ikäkriisiä ei vielä ole ilmaantunut :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti