Tasan vuosi sitten pakkasin laukkuni ja lensin Sveitsiin kesän viettoon. En ajatellut pidemmänpäälle tulevaisuutta, vaan lähinnä rentouttavaa kesälomaa. Kesä tuli ja meni ja lopulta huomasin haluni jäädä tänne. Siitä se lähti. Nyt on vuosi vierähtänyt siitä kun saavuin. Mitä siitä sitten on jäänyt käteen? (Kuvat viime viikoilta/kuukaudelta)
//
Exactly one year ago I packed my bags and flew to Switzerland to spend the summer here. I didn't really think of staying or going back, I just wanted to have a relaxing summer. Summer came and went as fast as ever and eventually I felt that I want to stay. Now year has passed since I arrived. Did I change, grow or learn anything from it? (Pictures are from last few weeks/month)
Ensimmäinen kesä meni tosiaan nopeasti. Kaikki oli niin uutta ja olo oli kuin turistilla, vaikka sitä juuri kaipasinkin. Uutta. Marcon sveitsiläinen perhe tuli tutuksi Korsikan loman aikana ja muutenkin yhdessä aikaa viettäessä. Kesä oli täydellistä aikaa. Sai vain rauhassa oleskella ja lomailla. Pikkuhiljaa uudetkin asiat alkoivat muotoutumaan omaksi arjeksi.
//
First summer passed really fast. Everything was so new and I felt like a tourist, even though that was exactly what I needed. Something new. I got to know Marco's family during our holiday in Corsica and overall we were spending quite some time together. That summer was just perfect. I just got to be. Little by little I adapted all the new things to my everyday life.
Kesä lopulta päättyi ja syksy alkoi. Marcon opiskelut jatkuivat ja olin paljon yksin kotona. Aluksi se oli hauskaa, mutta kyllästyin lopulta pelkkään yksinoloon ja kotona oleskelemiseen. Muistan kun sain ensimmäisen oleskelulupani, se oli voimassa puoli vuotta ja syynä "työn löytäminen". Olisi siis aika löytää työpaikka, jotta pystyisin sopeutumaan paremmin ja saamaan jotain mielekästä tekemistä. Ongelmana oli kyllä saksan kieli. Vaikka opiskelin sitä reilut kuusi vuotta, oli puhuminen todella vaikeaa. Kirjoittaminen ja lukeminen taas sujuivat paljon helpommin. Yritin itse opiskella uudestaan, mutta jälkeenpäin tajuan, miten helpommalla olisi päässyt järjestelyllä kurssilla. Lähetin kymmeniä hakemuksia ja pääsin lopulta erääseen kahvilaan "kokeilupäivään". Työpaikkaa en kuitenkaan sieltä saanut ja aika kova pala se oli.
//
Summer ended and Fall started. Marco went back studying and I spent lot of time home alone. First it was really fun, but the more time passed the more I felt bored always being at home. I still remember when I got my first staying permit. It was valid for six months to find a job. It was a time for me to find a job to integrate myself better and get something to do. The problem was the German language. I studied German for six years before but I still couldn't speak properly. Reading and writing were way easier. I tried to self study but now that I look back it would have been way better to take German courses. I sent tens of applications and finally got a training day in a cafe. I didn't get the job and it was quite a disappointment.
Näihin aikoihin olin todella alamaissa, koska tuntui etten ikinä löytäisi töitä tai sopeutuisi. Tuntui toivottomalta ja en jaksanut enää kunnolla sen kahvilajutun jälkeen yrittääkään. Muutaman päivän päästä sain kuitenkin kutsun haastatteluun (hauskaa oli se, että sähköpostissa ei lukenut edes yritystä, vain pelkkä etunimi). Aluksi luulin sen olevan joku virhe, mutta minun onnekseni haastattelu osoittautui juuri siksi, mitä olin tarvinnutkin. Ravintolaketju avaa uuden ravintolan ja tarvitsee työntekijöitä. Manageri ja useat muutkin puhuivat vain englantia, joten en tuntenut paineita saksan kielestä. Kouluttauduin työhön ja silloin oma arki alkoi muotoutumaan. Huomasin myös, että saksaa oppii helpoiten, kun on pakko. Asiakkaiden kanssa on pakko puhua saksaa joten yritin kaikkeni puhua mahdollisimman paljon. En välittänyt virheistä, vaan annoin palaa. Nyt saksa sujuu paremmin kuin koskaan, vaikkakin vielä on paljon opittavaa.
//
This time was really hard for me and I felt down most of the days, because I thought I would never find a job or get used living here. I didn't really even bother to try after the cafe episode. After few days a got a mail asking me to come for job interview (funny thing was, that the mail didn't have any information which company, just first name). First I thought it's some kind of a mistake but it turned out to be the best thing that could happen. Long story short I got the job, got trained for it and started working. At the start I noticed that the best way to learn the language is when you have no choice but speak it. I just tried to talk as much as possible and ignored the mistakes. Now my German skills are better than ever, even though I still have lot to learn.
Syksy meni ja talvi saapui. Töitä piisasi vähän liikaakin ja stressiltä ei vältytty. Kuitenkin oma sopeutuminen samalla edistyi huimasti, varsinkin kun oli paljon tekemistä kodin ulkopuolella. Viimevuoden loppu meni ohi hujauksessa ja siitä ajasta ei jäänyt oikein paljon käteen. Vuosi vaihtui ja kevät alkoi. Helmikuussa menimme lomalle Suomeen, mikä pelotti hieman etukäteen. Tuntisinko halua palata takaisin, kun astuisin Suomen kamaralle. Näin ei tosiaan käynyt. Nautin lomasta (ja suomen puhumisesta), mutta silti kaipasin loman loppupuolella takaisin Sveitsiin. Omaan kotiin. Perhettä ja ystäviä kaipaan tosin aina ja välillä välimatka heihin ahdistaa. Kuitenkin matka on lyhyt Suomeen, joten aina voi kyläillä puolin ja toisin. Oma perhe ja ystävät ovat kyllä hyväksyneet tänne muuttoni ja tukeneet päätöstäni. Siitä olen kyllä kiitollinen.
//
Winter arrived fast after Fall. I worked a bit too much and had lot of stress at that time. On the other hand I adapted better and better due to that. I didn't just stay home and do nothing, I had lot of contact outside the house (thanks to my work). Rest of the year went by in a flash and not much happened. 2017 started and I was still here. In February we went on a holiday in Finland, which made me a bit nervous. Would I feel that I want to go back? Luckily not. I enjoyed the holiday and especially speaking Finnish again but at the end of the holiday I felt strongly going back to Switzerland. To my own home. Of course I miss my family and friends all the time and sometimes the distance drives me crazy. Luckily Finland is not far away so visiting is not difficult. I'm happy that my family and friends accepted my life here and support my decision to stay. That makes me feel very grateful.
Tässä sitä nyt ollaan. Vuosi elämästäni uudessa maassa ja ympäristössä. Tässä ajassa kasvoin henkisesti todella paljon, olen rohkeampi ja itsevarmempi kuin koskaan ja tiedän pärjääväni vastoinkäymisistä huolimatta. Samalla olen asunut vuoden ihmisen kanssa, joka tukee minua kaikessa ja auttaa aina. (Kiitos Marco). Ilman häntä en täällä olisikaan. En voisi olla iloisempi päätöksestäni jäädä tänne asumaan, varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Sveitsi on ihana maa kaikin puolin ja tunnen kuuluvani tänne vahvasti. Tottakai toivoisin ruisleivän olevan täällä yhtä hyvää kuin Suomessa tai Oltermanni-juustoa löytyvän lähikaupasta, mutta täällä tunnen olevani oikeasti kotona. Päivääkään en vaihtaisi. Mitä tulevaisuudessa sitten? Tätä pohdinkin useasti, mutta nyt annan ajan vain kulua ja kyllä se oma juttu löytyy sieltä jostain. Töissä olen jo kouluttautunut kaikkeen mahdolliseen ja siitä saa tulevaisuudessa hyvää sisältöä ansioluetteloon. Opiskelu on kyllä seuraava päämäärä, mahdollisesti ensivuonna. Tämän vuoden tärkein (tuleva) asia on kuitenkin koiranpentu, joka saapuu meille elokuun alussa. Ensiviikolla on myös vihdoin aika lähteä lomalle Ranskaan! Ihanaa kesänalkua kaikille :-)
//
So here I am. After one year in a new country and environment. I can tell for sure that I grew a lot mentally, I have more courage than ever and overall I'm more confident about everything. I know that I'll survive anything that life throws at my face. And this whole time I've lived with the most amazing human being who always supports and helps me. (Thanks Marco). Without him I wouldn't even be here. I couldn't be happier about my decision to stay here, now that I think about it. I love Switzerland and everything about it and I feel that I belong here. Of course I wish there would be this amazing finnish bread in the food store but you can't have everything right? And what about my future here? I think about it a lot but for now I just let the time pass and see what the future has to offer me. At work I have been trained for everything so that's a good addition to my CV. Studying is the next step for sure, perhaps next year. The most important thing for this year is our puppy, who comes to her new home at the start of August. Next week is also time to pack our bags and go for a holiday in France. Have a great Summer everyone :-)
